Hyvää joulua! Jouluaatto kieltämättä tuli hieman yllättäen, eikä tänäkään vuonna kovin jouluinen ilma ole, mutta ehkä mä tästä tokenen... Jatkamme siis edellisvuodesta tuttuun tyyliin.Tässä tarinassa myös selviää Kylmätähden mystinen kohtalo.No, tänä vuonna ei tule ylipitkiä alkuhöpötyksiä, joten mennäänpä itse tarinaan!


Kun mursut ja jääkarhut lähtivät kävelemään kohti heidän yhteistä joulunjuhlistamispaikkaansa, aurinko paistoi yllättävän kirkkaasti ottaen huomioon sen tosiasian, että silloin oli talvi.Mursuja ei haitannut se, ettei heidän tarvinnut tuntea jäätävää lunta räpyliensä alla kokoajan, mutta lumeen maastoutumisesta pitäviä jääkarhuja se hieman ärsytti.Pian määränpää tulikin näkyviin.Osa eläimistä jäi ulos, mutta aika moni suuntasi sisälle, kuten esimerkiksi Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu.Kolmen kopla siirtyi pois tieltä keräämään voimiaan.Harvat olivat osanneet valmistautua henkisesti niin pitkään reissuun, enimmistö mursuista ja jääkarhuista kun oli olettanut, että joulun viettäminen vihollisien seurassa oli ollut vain Pomomursun ja Pomojääkarhun yhteinen päähänpisto, jonka he unohtaisivat nopeasti."Tämä tulee olemaan perinne, ainakin minun hallintokauteni ajan.Kun Aurinkomursusta tulee johtaja, hän voi päättää, jatkaako mursulauma tätä perinnettä vai ei", Pomomursu oli selittänyt eräälle pennulle, joka oli vastustanut joulun viettämistä jääkarhujen kanssa.^Kun minusta tulee johtaja, lopetan tämän kidutuksen, heh heh...^, Aurinkomursu päätti huvittuneena

"Hei Ajatusmursu, ajattelitko kuluttaa koko joulun seisoskeluun?"

Kuumursun kiusoittelu herätti keltaisen luotetun ajatuksistaan.Aurinkomursu pyöritteli silmiään peittäen nolostumisensa onnistuneesti."En", hän vastasi lyhyesti.Aurinkomursun huomion kiinnitti jääkarhujoukko Kuolonkarhun edessä."...mutta nuo taitavat", luotettu lisäsi.Kuumursu ja Taulumursu seurasivat ystävänsä katsetta."Näköjään... Kuolonkarhulla näyttäisi olevan jotain käpälässään...", Taulumursu huomasi."Näyttää olevan jääkarhupatsas", Kuumursu totesi.Aurinkomursukin huomasi sen ja ystävykset päättivät mennä lähemmäs.Jääkarhujen lähettyville tultuaan he varmistuivat siitä, että se "jokin" oli jääkarhupatsas.Pomojääkarhu vilkaisi mursuja halveksivasti ja tallusteli sitten Kuolonkarhun eteen."Mikä tuossa muovikasassa viehättää?", hän kysyi.Kuolonkarhu painoi nappia jääkarhupatsaan alla.Koriste alkoi yht'äkkiä loistaa kirkkaasti, mutta sitten se himmeni ja Kuolonkarhu "sammutti" patsaan ja asetti sen maahan lähemmäs tavallisia jääkarhuja.Neljä pentua — kolme urosta, yksi naaras — ryntäsivät leikkimään sillä."Minä olen Kuolonkarhu!", naaras kiljaisi.Pennuksi isokokoinen uros loikkasi toverinsa kimppuun."Mistä lähtien Kuolonkarhu on ollut naaras? Sinä voit leikkiä itseäsi tai jotain, koska minä olen Kuolonkarhu!", hän vastasi.Aurinkomursu vilkaisi ikkunaan päin.Aurinko oli lopettanut paistamisensa.Sitten keltainen mursu jatkoi pentujen kommelluksien seuraamista."Lopettakaa! Miksi tässä leikissä kenenkään pitäisi olla Kuolonkarhu?", pienikokoinen uros kysyi.Naaras raapaisi isokokoista urosta naamaan, mutta jätti sitten tämän rauhaan."No mitä sitten ehdotat? Että leikimme Aurinkomursua, Kuumursua, Taulumursua ja Pomomursua?", isokokoinen pentu ärähti.Vaikka Aurinkomursu tiesi hyvin, että jääkarhut harvemmin osoittivat kunnioitusta mursuja kohtaan, hän ei voinut olla loukkaantumatta.Luotetun huomio herpaantui toistamiseen: hän huomasi maassa pinkin rusetin! Aurinkomursu tuli nostamaan sen maasta.^Tästä saisi vähän piristystä tuohon koristeeseen!^, hän keksi unohtaen, ettei mursuilla ja jääkarhuilla ollut erityisen hyvät välit.Aurinkomursu tunki tavallisten jääkarhujen ohi asettamaan rusetin koristeen kaulalle.Pennut lopettivat riitelynsä yhtä hölmistyneinä kuin muutkin, mutta hiljaisuus ei jatkunut kauaa."Mitäs tunkeilet?", neljäs, siihen hetkeen asti hiljaa ollut pentu murisi.Muutkin pennut alkoivat pommittaa Aurinkomursua loukkauksilla."Yhten rusetinko takia alatte minua haukkumaan? Ettekö voi olla kohteliaita edes joulun tähden!?", keltainen mursu kyseli.Pennut eivät ottaneet valitusta huomioon, vaan jatkoivat käytöstään muiden jääkarhujen vain katsoessa vierestä.Siinä vaiheessa Kuumursun poltti päreensä."Ette taida osata kasvattaa pentujanne", hän pilkkasi.Silloin jääkarhujen joukosta eteen astui kaksi emoa ja kaksi isää, pentujen vanhemmat."Te mursut olette aina tuollaisia, luulette olevanne koko maailman hallitsijoita.Jos vielä häiriköitte pentujani, en voi luvata, että palaatte kotiin naarmuitta", toinen kahdesta isästä uhkaili.Aurinkomursu tajusi, ettei hänen kannattaisi jäädä pilaamaan joulumieltään yhtään enenpää.Niinpä hän kiirehti kauemmas vetäytyneen Taulumursun luo.Kuumursu sanoi jotain jääkarhuille ja seurasi sitten ystäväänsä."Hyvin meni", Aurinkomursu mutisi sarkastisesti.He lähtivät kauemmas vähin äänin

Myöhemmin:

Yllättäen Pomomursu ja Pomojääkarhu kuuluttivat megafonilla käskyn tulla esiintymislavalle."Voi ei... Nyt varmaan aletaan suunnitella tämän vuoden esitystä.Kaikella kunnioituksella Pomomursua kohtaan, edellisvuoden esitys oli jotain niin kamalaa...", Kuumursu kuiskasi kauhuissaan.Aurinkomursu ja Taulumursu nyökkäsivät, mutta ystävykset kiirehtivät kokoontumispaikalle kuuliaisesti ja nappasivat itselleen paikat eturivistä.He olivat ensimmäisten joukossa ja joutuivat odottamaan kauan muiden tuloa.Ikuisuuden tuntuisen ajan jälkeen kaikki olivat paikalla ja Pomomursu alkoi puhua, edelleen megafonia hyödyntäen: "Mursut ja jääkarhut, meillä on kunnia saada tänäkin vuonna vieraita!" Hän ja Pomojääkarhu tulivat pois lavalta.Verhot avautuivat ja kaikkien silmien edessä oli...

...joukko pöllöjä, etualalla Pomopöllö!

"Hyvää joulua! Mukava olla täällä myös tänä vuonna.Annan puheenvuoron eräälle alaiselleni, jolla on tärkeää asiaa", Pomopöllö ilmoitti.Hurrauksien loputtua likaisenvalkoinen pöllö astui eteen.Se oli hämmentävä näky, pöllölauman jäsenet kun yleensä olivat huoliteltuja."Olen Pomopöllön veli Kirjepöllö", Kirjepöllöksi esittäytynyt koiras aloitti.Paikallaolijat haukkoivat henkiään."Kiertelen maailmaa ja kerron ensimmäisen Pomopöllön lakeja noudattaville laumoille asioita, joista voisi olla niille hyötyä tai iloa", Kirjepöllö jatkoi muiden kuunnellessa keskittyneinä."Asiani on, että aikoinaan kanssanne elännyt Kylmätähti on kuollut" Syntyi syvä hiljaisuus.Sen keskeytti eräs utelias yksilö kysymyksellään: "Millä tavalla?"

Kirjepöllö lensi taivaalla.Yht'äkkiä hän huomasi harmaan, raidallisen kissan.Pöllö tunnisti sen välittömästi: kulkukissaksi ryhtynyt Kylmätähti, joka oli aikoinaan asunut jääkarhulauman reviirillä.Paremman tekemisen puutteessa Kirjepöllö alkoi seurata kollin puuhia.Kylmätähti tunki päänsä roskakoriin ja nappasi sieltä lihanpalan, jota hän alkoi syömään keskittyneesti.Sen syötyään hän jatkoi matkaansa kadulla."Tämä paikka on syvältä... Pitää löytää uusi koti", kolli puhui itsekseen ja alkoi yllättäen juoksemaan.Kirjepöllö kiihdytti vauhtiaan miettien, miksi hän edes oli kiinnostunut tyypillisen kujakatin puuhista.Pian autotie tuli vastaan.Kirjepöllö antoi Kylmätähden ylittää sen ja syöksyi sitten itse perään.Autotien toisella puolella ihmisten talot jatkuivat.Kylmätähden voimat loppuivat ja hän pysähtyi lepäämään auringon laskiessa.Kirjepöllö laskeutui Kylmätähden taakse itsekin väsyneenä

"Millä asialla olet täällä?"

Kirjepöllö nousi lentoon kuultuaan uhkaavan äänen.Kylmätähden piiritti rähjäisten kissojen lauma.Puhuja oli oranssi naaras, joka oli tullut tunkeilijan eteen."Tapaamme taas, Appelsiini.Etkö olekaan enää lemmikki?", Kylmätähti naurahti.Appelsiini alkoi murista."Älä anna sen ärsyttää itseäsi", mustavalkoinen kolli ohjeisti.Appelsiini nyökkäsi tälle ja kääntyi sitten taas Kylmätähden puoleen.Hän raapaisi tuon silmää.Kylmätähti peruutti kauhuissaan."Toinen silmäni... Se on...", hän vaikeroi.Kulkukissalauma katseli tyytyväisenä ja Kirjepöllö kauhuissaan tilannetta."Kimppuun!", Appelsiini karjaisi.Kirjepöllö sulki silmänsä kauhuissaan, kun lauma repi Kylmätähden kappaleiksi.Sitten hän lensi sydän pamppaillen niin kauas kuin hän jaksoi

"Sinä vain... jätit hänet?", Pomojääkarhu ihmetteli.Jopa hän oli hämmentynyt kuulemastaan.Kirjepöllö nyökkäsi säilyttäen edelleen rauhallisuutensa."Linnun katkera kohtalo on katsella vierestä, kun vahvat voittavat heikot", hän totesi.Aurinkomursun mielestä se kuulosti jääkarhun puheilta."Pyydän puheenvuoroa!", Kuolonkarhu ilmoitti."Puhu pois", Kirjepöllö vastasi.Jääkarhuluotettu veti syvään henkeä ja aloitti sitten: "Tuhlasin juuri aikaani epäuskottavaan soopaan"

Kirjepöllö lensi Kuolonkarhun eteen tyrmistyneenä.Hän antoi jääkarhun jatkaa yrittäen säilyttää arvokkuutensa."Ja vaikka typerä tarinasi olisikin totta, meistä kenellekkään tieto Kylmätähden kuolemasta ei ole hyödyllinen tai tuota iloa", Kuolonkarhu päätti puheensa.Hän odotti mielenkiinnolla pöllön vastausta, jota ei kuitenkaan kuulunut.Jotkut alkoivat meluta kannatuksen merkiksi, mutta Pomomursu ja Pomojääkarhu saivat nämä hiljennettyä."Kuolonkarhu, tule mukaani", Pomojääkarhu käski.Kuolonkarhu lähti tämän kanssa takahuoneeseen pyöritellen silmiään.Samoihin aikoihin Kirjepöllö liisi Aurinkomursun, Kuumursun ja Taulumursun luo."Haluan puhua teille", hän ilmoitti.Ystävykset nyökyttelivät yllättyneinä päitään ja niinpä nelikko seurasi jääkarhuja aina takahuoneen ovelle saakka.Aurinkomursu, Kuumursu ja Taulumursu salakuuntelivat Pomojääkarhun ja Kuolonkarhun keskustelua:

"Hyvä, etteivät pöllöt tappaneet koko laumaa sinun sooloilusi takia! Häpeäisit!"

"Mistä lähtien omaa mielipidettä ei ole saanut tuoda julki?"

"En minä sitä tarkoita, puupää! Vaan sitä, että pöllöjä pitää kunnioittaa!"

"Ja mitä ne pelkurilinnut ovat tehneet ansaitakseen kunniotukseni?"

"Etkö tunne ensimmäisen pomopöllön tarinaa? Ilman häntä hylkeiden sitkeän nahan syöminen olisi meille arkipäivää"

"Huoh, no anteeksi..."

Kuolonkarhu tuli edeltä ulos huoneesta."Pah, pöllöt...", hän jupisi.Pomojääkarhu tuli perässä kuulematta Kuolonkarhun valitusta.Kirjepöllö ja mursut tunkivat heti takahuoneeseen.Ulkona pimeys oli laskeutunut ja kuun sirppi valaisi muuten niin mustaa taivasta."Minkälainen Pomopöllö on teidän mielestä?", Kirjepöllö kysyi varmistuttuaan siitä, etteivät jääkarhut olleet kuulemassa.Mursut vilkuilivat toisiaan hölmistyneinä, mutta alkoivat miettiä pöllölauman arvostettua johtajaa kuvastavia sanoja."Mahtava esikuva...", Aurinkomursu aloitti epävarmasti.^Kuulostiko se liian kehuskelevalta?^, hän mietti."Oikeudenmukainen, uskollinen", Kuumursu jatkoi."Öö... Taiteellinen?", Taulumursu ehdotti.Kirjepöllö loikkasi pöydän päälle."Mahtava esikuva, ehei, pikemminkin surkea", pomopöllön veli tuhahti."Oikeudenmukainen, ei sitäkään.Uskollinen, joillekkin...", tämä jatkoi arvosteluaan mursujen ihmetellessä."Taiteellinen... En tiedä itsekään", Kirjepöllö hymähti."Oletko kovakin Pomopöllö-vihaaja?", Aurinkomursu ihmetteli.Kirjepöllö lensi luotetun selkään."En, mutta hän taitaa olla kova Kirjepöllö-vihaaja", valkoinen pöllö vastasi."Enkä minä ole ainoa sisar, jonka hän haluaa pysyvän varjossaan", Kirjepöllö jatkoi synkästi siirtäen katseensa kattoon."Miten niin?", Aurinkomursu uteli.Kirjepöllö liisi ovelle päin ja mursut kääntyivät."En halua pilata joulumieltänne.Eihän ketään muutenkaan koskaan kiinnosta..", pöllö puuskahti.Aurinkomursu riensi Pomopöllön veljen luo.Hänen ystävänsä seurasivat perässä."Et kerro meille kaikkea.Me voisimme auttaa, jos avautuisit huolistasi", Aurinkomursu kertoi.Hän oli aidosti huolestunut Kirjepöllöstä, vaikka hän ei ollut tuntenut tätä puolta tuntiakaan, koska sellainen Aurinkomursu oli."Ei", Kirjepöllö vastasi tiukasti."Minut on luotu kulkemaan yksin"

Valkoinen pöllö kääntyi ympäri, syöksyi avonaista ikkunaa kohti ja lensi siitä ulos.Mursut seurasivat tuota katseellaan."Nähdään, Kirjepöllö!", Aurinkomursu huusi pöllön perään pala kurkussa.Kirjepöllö kääntyi katsomaan mursuja."Älä huoli, nuorukainen.Näemme kyllä!", Kirjepöllö lupasi ja jatkoi sitten matkaansa.Mursut katselivat tuon perään, kunnes edes valkoista pistettä ei erottunut pimeydestä."Mennään, Aurinkomursu.Yritimme auttaa, eikä hän halunnut apuamme.Meillä on vielä mahdollisuus saada joulumielemme takaisin", Kuumursu huokaisi raskaasti.Aurinkomursu nyökkäsi pienesti.He lähtivät takahuoneesta surumielisinä Pomopöllön veljen katkerasta kohtalosta.Ovella Pomomursu tuli heitä vastaan."Mitä te täällä teette?", hän ihmetteli.Aurinkomursu vilkuili taakseen.Pomomursu kunnioitti Pomopöllöä yli kaiken.Pomomursu ei uskoisi, jos hän kertoisi kuulemastaan.Niinpä tämä päätti vain vaieta."No, ei ole tietenkään pakko kertoa, jos ette halua.Tulkaa takaisin, suru-uutisen jälkeen pitää tehdä jotain hauskaa!", mursulauman johtaja hihkaisi.Kolmen kopla tuli takaisin muiden luo.Pomomursu ja pomojääkarhu, jotka nousivat takaisin lavalle, jolta pöllöt olivat lähteneet, päättivät, että he pelaisivat joululaulujen arvaamispeliä."Me näytämme kuvia, jotka liittyvät johonkin joululauluun.Ensimmäinen, joka alkaa laulaa kyseistä joululaulua, saa pisteen tiimilleen: mursujen tai jääkarhujen tiimille", Pomomursu selitti.Aurinkomursu ei oikein innostunut ideasta, eikä hän osallistunut laulujen arvailuun.^Tärkeintä, että muilla on hauskaa^, hän ajatteli.Noin 20 minuutin jälkeen kukaan ei enää jaksanut pelata peliä, joten peli päättyi tasapeliin.Edes jääkarhuilla ei ollut siihen mitään valittamista."Noniin, eiköhän nyt ole aika palata kotiin!", Pomojääkarhu ilmoitti.Mursut ja jääkarhut muodostivat omat jononsa ja lähtivät joulunjuhlistamispaikalta


T: @aurinkomursu, jolla ei tällä kertaa ole mitään faktoja kerrottavana

Edit 25.12.2017: Yksi tämän vuoden lahjoistani on Iittalan mursupatsas!